Tästä mun kirjottelusta tuu taas yhtään mitään. Vuosi on jo vaihtunut ja ikääkin tullut lisää.
Vuosi 2010. Vielä kaks vuotta maailmanloppuun, jos 2012 -leffaa ja inkoja on uskominen. Ihan perseestä ois moinen tuho. Just kun oon päässy tähän elämään käsiks ja nautin tästä joka henkäyksellä... sitten se loppuiskin kahen vuoden päästä? No way. Mä aion elää vielä sata vuotta. Ja nauttia joka hetkestä. Niistä paskoistakin, nehän on osa elämää, jota niin rakastan. Lässyn lässyn, mutta kyllä se vaan on niin, että elämä on ihanaa. Väittäisin, että paljon pohdittu elämän tarkoitus on itse eläminen. Tosin, Oscar Wildea siteeraten: 'To live is the rarest thing in the world. Most people exist, that is all.' Niin totta. Mutta mä olen päättänyt, että enää omalla kohdallani en suostu tyytymään ainoastaan olemassaoloon, vaan aion myös elää. Liian monta vuotta tullut tuhlattua synkistelyyn. No, eihän sille mitään voinut. Mutta nyt en aio päästää itseäni enää samaan jamaan.
Olipas syvällistä taas olevinaan. Nojoo.
Ikää tosiaan tulla tupsahti vuosi lisää. 22. Täydellinen ikä, tai ainakin huomattavasti parempi kuin 21. Miksi? Siksi, kun tuo 21 oli ihan mahdoton sisäistää. Ekat puoli vuotta jostain syystä luulin olevani 19-vuotias. (Ihan oikeasti.) Seuraavat puoli vuotta kuvittelin olevani jo 22. Että näin. Nyt sitä sitten ollaan kakskaks. Aikuinen ei vieläkään.
Vakkariduuni alkaa keittää jo pahasti yli. Pahasti. Ahdistaa ajatuskin töihin menemisestä... Puhumattakaan siitä, että pari flippausta on jo koettu ja työkaveri jos toinenkin on jo saanut kuulla kunniansa. Voiko selvempää merkkiä olla siitä, että olisi aika vaihtaa duunipaikkaa? No yritän kuitenkin kärvistellä vielä muutaman kuukauden, siihen asti, että alkaa pääsykoepänttäys. Voi luoja sitäkin rundia taas... Noh, jos tänä vuonna onnistuisi ja pääsisi elämässään eteenpäin. Tosin viimeksi tänään iski päähän ajatus, että pitäiskö kuitenkin miettiä niitä ammatinvalintoja uusiks (nyt siis tähtäimessä oikeustiede, intohimoni). Syystä, että olin tänään hanttihommissa vanhalla koulullani, siis opettajana. Voi miten mukavaa puuhaa. Voisi ihan sanoa, että nautin siitä. Niin mukava päivä, että mielellään olisi tehnyt vielä pari tuntia töitä. Vaikka sitä miten pentuna vannoikin, että minustahan ei ikinä tule opettajaa, niin... No, mä tykkään opettamisesta. Ei se enää näin myöhemmällä iällä ole missään vaiheessa ollut poissuljettu vaihtoehto, ainut vaan, että haluaisin opettaa sitä intohimoalaani eli lakia. Mutta voisihan tuollainen peruskoulun tai lukion opettajan puuhakin olla ihan kivaa. Ja mitkä lomat olisi! Ai että. Mutta mikä se olisi sitten se oma kutsumusaine... Psykologia? Kielet? Matematiikka? Tätä täytyy miettiä ihan kunnolla.
Kämppä on taas niin paskanen, parempi ottaa tiskiharjat ja mopit esiin ja lopetella blogilörpöttely. Loppuun tapani mukaan jotain päivää piristämään:
Ensinnäkin suosittelen tsekkaamaan tämän blogin:
Gabber.od.ua
Toisekseen, jotain terrorin, noisen, industrialin, hardcoren, ja jopa grindcoren sekoitusta tarjoaa
Satan Inside Recordings (harmi, ettei MySpacessa ole maistiaisia kaikilta tämän SIR:n piiriin kuuluvilta artisteilta.)
Sekä yks masterpiece:
Terrorfakt - Busket (Vielä parempi biisi olisi ollut Human Filth, joka on atm lempikappalaani, mutta YouTubesta tätä ei löytynyt, enkä viitsi kaivella internetin syövereitä sen enempää. Kaivelkaa te toki!)
Kiitos ja kumarrus, ensi kertaan jälleen.
